وأنا أحاول الحصول على هذا ترجم إلى العربية في أقرب وقت ممكن
(I try to get this translated to Arabic as soon as possible)
Edellisessä kirjoituksessani kerroin videon kera mitä tapahtui erään Ali nimisen taksinkuljettajan kanssa.
Eilen oli sitten oikeudenkäynti asiasta. Lähdimme asianajajamme kanssa illalla oikeustalolle. Oikeudenkäynti pidettiin illalla, koska täällä perjantai on pyhäpäivä ja päivällä oikeustalo oli suljettuna. Paikkana tuo oikeustalo oli melkomoinen kulttuurishokki suomalaiselle. Sisään mentiin rakennustyömaan kautta ja lähes kaikki käytävät olivat pimeinä. Viranomaisten saattamana tuli ja meni ihmisiä. Toiset käsiraudoissa ja toiset ilman. Käräjöinnin odottelu kesti noin tunnin ja kuljettajan sukulaismiehet olivat todella hermostuneita ja vilpittömästi pahoillaan. Kun odottelimme eri kerroksissa, niin yksi sukulaismiehistä toi jatkuvasti Nadjalle tuolin, jotta hänen ei tarvitse seistä.
Itse oikeussali oli noin 20 neliön kokoinen huone, jossa oli tuomari ja muutamia virkamiehiä. Tuomari otti passimme ja tarkisti ne huolellisesti. Tämän jälkeen tuli meidän vuoromme kertoa tapahtumien kulku. Tuomari kuunteli englanninkielisen kertomukseni asiasta ja kysyi tämän jälkeen haluammeko jatkaa prosessia, vai annammeko miehelle anteeksi. Mikäli emme hyväksyisi hänen anteeksipyyntöä, niin hän tuomitsisi miehen vankilaan 6 - 24 kuukaudeksi. Jos annamme anteeksi, niin hän pääsee vapaaksi, mutta hän on henkilökohtaisesti vastuussa turvallisuudestamme Hurghadassa.
Olimme jo aikaisemmin päättäneet, että näin pitkä aika vankilassa on aivan kohtuuton rangaistus tästä rikoksesta. Mies oli ollut putkassa kolme vuorokautta ja minun mielestä se on ihan tarpeeksi. Kaksikin olisi riittänyt.
Seuraavaksi tuomarin eteen tuotiin taksinkuljettaja. Hän katsoi meihin todella katuvasti ja minun kävi häntä kovasti sääliksi. Egyptiläinen vankila ei nimittäin ole mikään Riihimäen keskusvankila. Olosuhteet ovat länsimaisen mittapuun mukaan hirvittävät.
Tuomari kuulusteli miestä ja huusi hänelle niin vihaisesti, että itsekin säikähdin. Hän olisi halunnut, että emme anna miehelle anteeksi, vaan olisi passittanut hänet lusimaan. Asianajajamme sanoi, että tuomari yritti painostaa häntä, jotta emme antaisi anteeksi. Mutta pysyimme päätöksessämme.
Lopuksi allekirjoitimme pöytäkirjat ja pääsimme kaikki poistumaan. Koko prosessi kesti 15 - 20 minuuttia. Kun lähdimme oikeustalolta, niin taksinkuljettaja ja koko hänen paikalle tullut sukunsa halusivat samaan kuvaan kanssamme ja lähteä läheiseen kahvilaan. Toki hyväksyimme tämän. Suvun vanhin ehdotti asianajajallemme, että hän pieksee Alin ja me saamme katsoa vierestä. Se oli meille täysin mahdoton ajatus ja todella brutaali näytös. Ehkä hän saa selkäänsä tai ainakin melkoisen läksytyksen, mutta minä ja Nadja emme halua olla todistamassa tuollaista. Ei sovi meidän käsitykseemme ihmisarvoisesta kohtelusta.
Koko prosessi on ollut todella raskas kokemus. Mutta tämän kautta olemme tutustuneet uusiin ihmisiin, kuten toimittajiin, poliiseihin ja taksikuskin sukuun.
Tässä yhteydessä haluan kiittää seuraavia:
Hurghadan liikennepoliisin johtaja Mr. Reda El Nahas
Apulaispoliisipäällikkö Mr. Ali Hassan Apass
Apulaispoliisipäällikkö Mr. Ahmed Guill
Asianajaja Mr. Alaa Tharwat Zaki Osman
Vaikka usein kuulee toisin väitettävän, niin paikallinen poliisi toimi todella nopeasti ja asiallisesti. Tämä tapaus on saanut koko Punaisen meren kuvernöörikunnassa todella paljon huomiota. Asiasta on kerrottu liki kaikissa medioissa. Jokaisella tarinalla pitää olla jokin opetus. Meille opetus oli, että armollisuus pitää olla rangaistusta tärkeämpää. Taksikuskille opetus oli, että ihmisiä ei kohdella tällä tavoin.
Ja blogini lukijoille vielä kolmantena, Hurghada on upea ja turvallinen paikka. Ei ole mitään syytä jättää tulematta tänne, mikäli haluaa aurinkoa, merta ja paikallista kulttuuria.
Nadja ja asianajajamme Alaa
Yhdessä suvun kanssa juhlimassa onnellista päätöstä
Poliisilaitoksella. Valkoisessa paidassa liikennepoliisin johtaja Mr. Reda El Nahas
Yhteisposeerauksessa kesimmäisenä taksinkuljettaja Ali
