Ajatuksia yhteiskunnista

Kun aloitin syksyllä tämän blogin pitämisen, niin päätökseni oli pitää politiikka kirjoitusteni ulkopuolella. Viime syksystä tilanne Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa on kuitenkin muuttunut huomattavasti. Tämän vuoksi peruutan nyt tämän aiemman päätökseni. Samaa toivoisin myös niiltä jotka tekevät yhteiskunnallisesti merkittäviä päätöksiä.

Olen nyt asunut Nadjan kanssa yli kolme kuukautta täällä Egyptissä. Olen netin välityksellä seurannut uutisointia ja sosiaalista mediaa. Molempiin olen myös osallistunut. Sosiaaliseen mediaan tosin aktiivisemmin. Uutiset Suomesta ovat saaneet minut miettimään millaisessa yhteiskunnassa haluaisin lasteni elävän. Ihmiset muodostavat yhteiskunnan. Sana muodostaminen lienee sukua sanalle muuttaminen. Ja olen sitä mieltä, että muutos on ainoa pysyvä olotila. Suomeen ja muualle Eurooppaan on tullut ennennäkemätön määrä siirtolaisia yhteiskunnista jotka edustavat erilaisia arvoja kuin niin kutsuttu länsimainen yhteiskunta. Osa heistä pakenee vainoa. Osa heistä on hädänalaisia. Mutta heidän mukanaan on myös ihmisiä joiden tarkoitus ei ole sopeutua uuteen ympäristöönsä, vaan muuttaa ympäristö mieleisekseen. Tämä ilmenee muun muassa seksuaalirikosten lisääntymisenä. Sana ”lisääntyminen” ei tarkoita sitä, että pyyhkisin villaisella kantasuomalaisten seksuaalirikokset. Tämänkaltainen (kyllä suomalainenkin mies raiskaa) ajatusmaailma edustaa käsitystä, että esimerkiksi syöpää sairastavalle ei ole merkitystä, jos hän saa vaivakseen lisäksi tuberkuloosin.

Mutta palataan yhteiskuntaan. Egyptissä olen törmännyt monenlaisiin asioihin jotka ovat minulle vieraita ja uusia. Olen parhaani mukaan koittanut sopeutua niihin. Ja monien paikallisten ystävieni mielestä olen siinä onnistunutkin. Mutta täkäläisessä yhteiskunnassa on hyvin paljon rakenteellisia piirteitä joiden en halua muokkaavan sitä yhteiskuntaa jossa lapseni elävät. Listaan alle eräitä asioita joita en halua suomalaiseen yhteiskuntaan. Ja asiat eivät ole tärkeys- tai muussakaan järjestyksessä.

-         - Suku ja perhe päättävät avioliitot.

-          -Huijaaminen ja petkuttaminen on hyväksyttävää jos uhri edustaa erilaista yhteiskuntaa.

-          -Kissanpoikasen käyttäminen jalkapallona on ohikulkevien ihmisten mielestä sen verran normaalia, että siihen ei tarvitse puuttua.

-          -Ala-aste ikäisen lapsen hakkaaminen ja humalaan juottaminen ravintolassa on hiljaisesti hyväksyttyä.

-          -Normistoon kuuluu korruptio kaikilla tasoilla. Esimerkiksi puhelinasentajalle on hänen huonosti tekemänsä työn jälkeen maksettava lahjuksia.

-          -Liikenteessä jalankulkija on likimain lainsuojattoman asemassa.

-          -Rakentamisessa on täysin normaalia, että rakennuksen valmistumisen jälkeen kukaan ei vastaa huonosta jäljestä. (Tätä tosin on Suomessakin)

-          -Naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja koskettelu on hyväksyttävää, jos nainen on eri kulttuurista.

-          -Työntekijä väittää ihan pokkana työnantajalleen (eurooppalaiselle), että hänen vaimonsa on ollut viisitoista kuukautta raskaana.

-          -Syy- seuraussuhteen täydellinen ymmärtämättömyys.

-          -Eri väristen- ja näköisten ihmisten pilkkaaminen on kansanhuvia.

Tässä oli eräitä asioita ja havaintoja, jotka tulivat viidessä minuutissa mieleeni. Nykyinen siirtolaispolitiikka on luonut Eurooppaan ja Suomeen vetovoimatekijöitä jotka houkuttelevat siirtolaisiksi ihmisiä joiden tarkoituksena ei ole sopeutua uuteen yhteiskuntaan, vaan muuttaa sitä mieleisekseen ja hyödyntää siitä kaikki. Tavallaan tämä on ihmisluonnolle ymmärrettävää, mutta tuleeko sen olla hyväksyttävää? Ensinnäkin Euroopan talous ei kestä sitä, että kolmannen maailman väestöä siirretään Eurooppaan. Toiseksi eurooppalainen demokratia ei kestä sitä, että siirtolaisten mukanaan tuoma ajatusmalli poikkeaa huomattavasti siitä mitä kutsumme ihmisarvoksi.

Länsimaat eivät pysty tuomaan Afrikkaan demokratiaa ”kilotavarana.” Demokratia on pitkällinen prosessi, joka toteutuu ajan kanssa, jos on toteutuakseen. Useat ystäväni ja tuttavani täällä pitävät ”tuontidemokratiaa” jopa heidän omaa yhteiskuntaa halventavana. Heti tänne tultuani totesin naapurilleni, että minä en voi muuttaa Egyptiä, mutta Egypti voi muuttaa minua. Tämä muutos on kohdallani toteutunut muun muassa siten, että minua ei enää niin suunnattomasti häiritse, että roskat levitetään pitkin katua. Huolissani olen siitä, että nämä roskat päätyvät tuulen mukana Punaiseen mereen.

Yhteiskunnilla voi, ja tuleekin olla vuorovaikutusta keskenään, mutta olen näiden kuukausien aikana todennut, että täkäläisellä yhteiskunnalla ei ole mitään annettavaa Suomelle. Ei mitään. Pyramidit Levillä voisi olla ihan kiva juttu, mutta pärjään ilmankin. Ja pyramidit kuuluvat historiaan, eivätkä yhteiskuntaan. Olen myös paikallista rakennustapaa seuratessani ihmetellyt, kuinka täkäläisten esi-isät saivat nuo pyramidit pystyyn? Ja miten ne voivat olla yhä pystyssä.

Eilen Hurghadassa.

Hurghadassa tapahtui eilen illalla ryöstö Bella Vista Hotellissa. Ryöstäjillä oli aseinaan veitsi ja jonkinlainen pistoolin jäljitelmä.

Ensimmäiset uutiset kansainvälisessä mediassa hehkuttivat terrori-iskusta ja tulitaisteluista. Myös ”Allahu akbar” ja ISIS lippu mainittiin.

Koska halusin selvittää mikä on asian oikea laita, niin soitin ystävälleni Mohammedille. Hän kertoi olleensa paikan päällä. Mohammed tarjoutui hakemaan minut kotoa paikanpäälle Sekalaan katsomaan mikä on tilanne. Paikalla oli toki runsaasti ihmisiä. Valokuvaaminen estettiin poliisin toimesta. Tässä vaiheessa hyökkääjät oli eliminoitu ja hyökkäyksen kohteet toimitettu Nile Hospital nimiseen sairaalaan.

Lähdimme ajamaan kohti sairaalaa, jotta saisimme lisätietoa. Minä ja Mohammed olimme molemmat lähes kaiken aikaa yhteydessä Ilta-Sanomien uutistoimitukseen. Itse koin tärkeäksi välittää Suomeen oikeaa tietoa tapahtuneista, ennen kuin huhut saavat vallan.

Sairaalassa oli melkoinen tungos, ja kamera oli syytä jättää autoon. Haastattelin paikanpäällä Englannin kunniakonsulia, John Kennyä. Kotimatkalla autossa tein Mohammedin videohaastattelun perustuen olemassa oleviin tietoihin. Haastattelu löytyy Ilta-Sanomien sivuilta, täältä.

Kotiin tultaessa kävin vielä jututtamassa kotikatumme kauppiasta Alia. Hänen haastattelu löytyy täältä. Kun vihdoin pääsin kotiin, niin olin tiiviissä yhteydenpidossa Ilta-Sanomien toimitukseen ja kerroin tapahtumien kulun ja asianmukaista tietoa paikanpäältä. Tänään kun olen seurannut uutisia Suomesta, niin kahden iltapäivälehden uutisoinnissa Ilta-Sanomat voitti 6-0. Tätä en suinkaan laske täysin omaksi ansiokseni, vaan syy oli se, että kyseinen lehti ei lähtenyt revittelemään perättömien tietojen kanssa. Itse olin myös aikaisemmin antanut toimittajalle omia arvioitani siihen miksi kadut täällä Arabian alueella ovat tyhjinä. Arviot osoittautuivat vääriksi ja toimitus korjasi asian pikaisesti.

Kotikylälläni Tuusulan Hyrylässä tapahtui brutaali murha joulukuussa. Tämä surullinen tapahtuma tuskin sai juurikaan näkyvyyttä ulkolaisissa medioissa. Toki suomalainen media seurasi tilannetta valppaana. Tästä tuli mieleeni, että täällä Hurghadassa Hyrylän veriteon kaltainen tapahtuma ei olisi turistialueella päässyt tapahtumaan. Syystä, että täällä on sotilaat ja poliisit vartioimassa hotelleita ja katuja erittäin tarkasti. Sekä univormuissa, että siviiliasuissa.

Joten hyvät ihmiset, älkää uskoko kaikkia uutisia ja lööppejä mitä ensimmäisenä asioista näette. Kansainvälisen median antaman disinformaation vuoksi Hurghadalle saattoi tulla paha kolaus turismiin. Ja sellaisen asian vuoksi, joka saattaisi sattua missä hyvänsä. Toivottavasti te lukijani ette suotta säikähtäneet ja miettineet uskaltaako Hurghadaan tulla. Kyllä uskaltaa, mutta kuten kaikkialla maailmassa, järki täytyy pitää mukana omissa touhuissa

Sheba parka

Noniin käytiin taas lääkärillä. Olkapää on asettunut kohdalleen, hyvä.

Tassu alkoi aamulla turpoamaan ja oli lääkäriin mentäessä kuin kuplavolkkarin takavalo. Kaiken kruunaa samaan aikaan tehtävä ovi- ja parvekeremontti. Sheba sai ruiskeena antibioottia ja jotain muuta. Lääketieteellinen sanavarastoni arabiaksi on vähän kehnonlainen.

Mutta mikä kamalinta, niin saimme kautta rantain kuulla, että Sheban vammat johtuvat mitä ilmeisimmin pahoinpitelystä! Olen koko illan miettinyt, että mikä saa ihmisen tekemään tuollaista. Ja vaikka kuinka mietin, niin en voi ymmärtää. Enkä haluakaaan. Puoli tuntia sitten kun syötin Sheban, niin muistin, että en ole itsekään syönyt koko päivänä. Eikä vaimo. Sheratonilta Gadilta parit rullakebabit yötä vasten.

Nyt olen ansainnut oluen ja piipullisen shisha tufaa....

Ps. Ensimmäinen kännykällä tehty bloggaus.

Kissa tuli takaisin taloon…

Kerroin aiemmin kissastamme Shebasta. Sheban kotiutuminen on luettavissa täältä.

Meillä kävi Sheban kanssa niin ikävästi, että saimme puolisoni kanssa molemmat todella kiusallisen ihottuman kissastamme. Asia selvisi, kun kävin lääkärissä näyttämässä tulehtunutta korvaani. Vaimoni Nadja kävi ikään kuin ohimennen samalla reissulla näyttämässä ihotautilääkärille eri puolelle kehoon tulleita laikkuja. Lääkärin ensimmäinen kysymys oli: ”onko teillä kissa?” Kyllä on.” Onko kissa mahdollisesti kadulta?” Kyllä on…

Oire oli kissasta tarttunut sieni-infektio. Nyt tiedämme, että tämä on Egyptissä katukissoilla hyvin yleinen. Paikallisilla ihmisillä lienee parempi vastustuskyky tähän, kuin meillä härmäläisillä. Lääkäri määräsi jykevän lääkekuurin, johon kuului pillerit, kaksi erilaista voidetta sekä desinfiointisuihkeet.

Otimme lääkekuurit ja käytimme Sheban eläinlääkärillä. Kissalle määrättiin oma lääkitys, jota toki noudatimme. Muutaman viikon kuluttua oireet eivät kuitenkaan lakanneet. Enoni on ihotautien tohtori, joten soitin hänelle Suomeen. Hänen ohje oli, että hankkisimme Sheballe uuden kodin.

Päätös kissasta luopumisesta oli todella raskas. Olimme käyneet toisinaan läheisessä ravintolassa shishalla ja kahvilla. Ravintola on tavallaan beduiiniteltta, jossa on sohvat ja tyynyt asiakkaille. Tässä kahvilassa asusteli likimain Sheban ikäinen valkoinen kissa nimeltään Lucy. Kahvilan tarjoilija oli pelastanut Lucyn kadulta aivan pienenä. Hän lupautui, että pitäisi kissastamme huolta.

Silmät kosteana veimme Sheban tähän kahvilaan. Ensimmäisen päivän vietimme Sheban kanssa totuttelemassa uuteen ympäristöön ja uuteen kissakaveriin. Aluksi Sheballa ja Lucyllä oli toki pientä nahinaa keskenään. Tämä kuuluu tietysti kissojen luonteeseen. Päivä päivältä kisumme tottui uuteen kotiinsa ja kävimme joka päivä ruokkimassa molemmat kissat. Shebasta ja Lucystä tuli parhaat kaverit.

Noin viikko sitten erinäisistä syistä johtuen emme päässeet moneen päivään tervehtimään kissoja. Tänään sitten lähdimme ruokapurkin kanssa teltalle. Sheba tuli meitä tervehtimään kolmella jalalla ontuen! Välittömästi selvisi, että hänen oikeassa etutassussa oli ranne murtunut. Tassu oli vääntynyt aivan luonnottomaan asentoon.

Kisu oli selkeästi tuskissaan, mutta rauhoittui kun otimme hänet syliimme. Päätimme välittömästi, että viemme kissan lääkäriin ja otamme hänet ainakin toistaiseksi takaisin kotiimme. Tämä silläkin uhalla, että infektio uusiutuu meissä. Laitoimme Sheban kuljetushäkkiin, jonka olimme jättäneet kahvilanpitäjille. Eläinlääkäri, joka oli aikaisemmin lääkinnyt kissaamme, avaa vastaanottonsa vasta klo 19 illalla. Eli muutama todella pitkä tunti piti kotona viettää kärsivän kisun kanssa ja rauhoitella häntä sylissä. Ruokahalu ainakin oli kohdillaan, koska puoli purkkia kissanruokaa ja iso määrä keitettyä kanan rintaleikettä meni hetkessä.

Vihdoin kello läheni seitsemää ja soitimme vakituiselle taksinkuljettajallemme. Kissa takaisin kuljetushäkkiin ja mittarilla kohti Sekalan kaupunginosaa. Eläinlääkärillä jouduimme hetken odottamaan, kunnes pääsimme vastaanotolle. Diagnoosi oli nopeasti tehty. Oikea ”käsi” oli olkavarresta sijoiltaan ja tassusta ranne murtunut.

Eläinlääkäri sai avustajansa kanssa olkavarren palautettua likimain paikalleen. Tämä tosin oli Sheballe todella tuskaisa toimenpide, koska maukuminen oli sydäntä särkevää ja kakatkin tulivat pitkin pöytää. Tohtori sitoi etujalan siten, että olkavarsi pysyy kohdallaan ja ranne on tuettu jonkinlaisella idealsiteellä. Eläinlääkäri arveli, että jotakin raskasta on kaatunut Sheban päälle ja hän on siinä vammautunut.

Kotiin päästyämme veimme kisun ensimmäiseksi hiekkalaatikolle asioille. Hän oli selkeästi ahdistunut ja harmissaan siitä, että ei voinut kuopia hiekkaa kissoille ominaiseen siistiin tapaan. No totta kai autoin hiekan kaivamisessa ja peittelyssä. Eläinlääkäriltä tullessa kävin ostamassa kaupasta Sheballe tuoretta kanan maksaa ja meille ainekset kunnon hodareihin. Emme olleet muistaneet syödä koko päivänä.

Nyt Sheba on nukkunut kuljetuslaatikossaan ja olen asetellut hänen tassunsa luontevaan asentoon kymmeniä kertoja. Välillä hänen tekee mieli lähteä tutkimaan taas tuttuja paikkoja, mutta ohje oli, että ei pitäisi antaa hänen kävellä. Ja yöksi pitää lukita häkkiin, jotta ei tule öisiä vaelluksia jalka väärässä asennossa.

Tätä kirjoittaessa kisu nukkuu rauhallisesti ja seuraavaksi menen parvekkeelle polttamaan vesipiipullisen omenan makuista shishaa. Yö menee varmasti valvoessa. Tulevaisuus kissamme kanssa on ”hieman” hakusessa. Mikäli ei löydy mitään lääkitystä jolla saamme infektion pidettyä meistä loitolla, niin joudumme luovuttamaan Sheban uudestaan johonkin hyvään kotiin. Ulkokissaksi ravintolaan hänestä tuskin enää on. Ja jotenkin meni luotto kissan huolehtimiseen, koska sekä Sheba, että Lucy olivat todella nälkäisiä, kun tänään menimme sinne. En lähde ketään toki syyttelemään, mutta hieman huono maku jäi tästä sijaisperheestä.

Kaikilla tarinoilla kaiketi pitäisi olla jokin opetus. Tämä tarina ei todellakaan ole vielä loppu. Mielessäni on pyörinyt ajatuksia, että teimmekö oikein, kun otimme kotiimme orvon katukissan? Olimmeko itsekkäitä, kun (vastentahtoisesti) luovuimme kissasta saatuamme infektion? Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että emme ole tehneet mitään väärää. Ehkä olemme hyväntahtoisia hölmöjä, mutta sitten olemme. Ehkä Sheba olisi pärjännyt kadullakin tuhansien muiden Hurghadan kissojen tavoin. Ehkä, eikä ei…